Siirry sisältöön

Kolmas retki– Vapaaleikki ja aikuisten läsnäolo

Sinfonioiden matkassa, osa 4/7

Syksyn kolmas retkipäivä alkaa aurinkoisena.

”Iina! Mennäänkö me tänään letkelle?!”

”Tarvitaanko me kuravaatteet?”

Aamu on vilpoinen, eikä kuravaatteita tarvitse tänään pukea päälle. Keskustelua käydään myös kumisaappaista, mutta tänään ulkokengät ovat lämpimämpi vaihtoehto. Portilla laulamme alkulaulun. Kurottelemme aina laulun lopuksi ylös korkeuksiin.

”Mä yletän pilviin asti!”

”Mäpä taivaaseen… ei tuolla oo pilviä!”

”Mä yletän avaluuteen!!!”

”Mä puun oksiin!”

Pohdimme mikä päivä on ja laulamme Kielinupun Vuodenaika-laulusta syksyn osuuden. Laskemme, miten monta suuta retkelle lähtee mukaan: 16! Jo portilla siis saamme liikettä kehoon, opimme tukiviittomia, harjoittelemme vuoron odottamista ja ohjeiden kuuntelua.

Matkalla kohteeseen

”Riina, leikitään sitä pupuleikkiä!”

Pupuleikki jakaa kokemuksia; toisten mielestä se on superkiva leikki, toisia ketun tuleminen jännittää kovasti. Pysähdymme matkalla sopimaan, mikä perhe haluamme olla.

”Koiraperhe!”

”Leijona!”

”Kissapeehe”

Hmm.. ne eläimet ei asukaan metsässä. Valitaanko tällä kertaa kuitenkin jokin eläin Suomen luonnosta?

Vielä muistuttelen lapsia siitä, että luonnossa elävät eläimet lähtevät ihmisiä pakoon. Ne eivät tee ihmisille mitään, mutta jotkut eläimet syövät toisia eläimiä. Ja kaikki eläimet puolustautuvat, jos ne ottaa kiinni. Puputkin.

”Niin. Ne voi purra!”

”Joo, tai potkii jaloilla!”

No näinhän se on.  Lopulta jatkamme matkaa pupuperheenä.

 

Kohteessa

Perillä päästyämme luemme Kettu ja värit-kirjasta seuraavan aukeaman, ja opimme tukiviittomista sanan ”sininen”.  Kirjasta kerroin hieman tarkemmin ensimmäisen retkipäivän kohdalla. (kuva Papunet)

Metsämörrikin löytyy metsänreunasta ja tulee moikkaamaan lapsia. Se kiittää lapsia viimekertaisesta siivousretkestä, ja haluaa tarjota lämmintä mehua kaikille. Päiväkodin keittäjä taitaa olla juonessa mukana…

Edellisillä kerroilla minulle oli jäänyt tunne, että vapaan leikin aika jäi retkillä liian lyhyeksi. Lapset olivat päässeet juuri alkuun, kun piti jo lähteä takaisin päiväkodille syömään.

 

Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia (…) Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin. Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää. Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita (…) Leikissä lapset rakentavat käsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta ja muuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan (…) Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallista kokeilla, yrittää ja erehtyä. (…) Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa ja rauhaa. (Varhaiskasvatuksen perusteet 2018, s.39)

Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin. (Varhaiskasvatuksen perusteet 2018, s.30)

 

Lähdetään siis leikkimään! Tuttu nuotioleikki jatkuu ja ryhmän yhdessä sovitussa kiipeilypuussa koetellaan taitoja.

”Katso Riina! Mä seison yhdellä jalalla.”

”Mäkin osaan!”

”Kato, miten korkealle mä pääsen!”

”Auta mut tälle oksalle!”

Kerron, että puussa saa kiipeillä omin voimin. Ja niin korkealle saa mennä, että pääsee itse alas. Hetken päästä avunpyytäjä on päässyt omin voimin seuraavalle oksalle. Mahtavaa sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta!

 

Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kuten leikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuuden tulee olla luonteva osa lapsen päivää. (Varhaiskasvatuksen perusteet 2018, s.30)

 

Yksi lapsista seisoo kylmissään. Nyt pitäisi päästä liikkeelle. Muutama lapsi kierii nurmirinnettä alas. ”Lähtisitkö kierimään? Mä tulen sun mukaan.” Hymy nousee lapsen huulille ja lähdemme yhdessä rinteen päälle. Ensin kuvaan lasten kierimistä.

 

Nauretaan ja hihkutaan. Lähden mukaan. En muista milloin olisin viimeksi kierinyt mäkeä alas. Kokemus on hurja, jännä ja yllättävä. En osannut odottaa painovoiman vievän niin vauhdilla alas.

Kaikkein antoisinta on kuitenkin lasten reaktiot. Aikuinen on lähtenyt mukaan leikkimään ja jakaa heidän kanssaan saman kokemuksen. Heittäytyminen innostaa myös muita lapsia samaan leikkiin.

 

Henkilöstön ja lasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekä kehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä. Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistä tunneilmastoa.  

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lasten leikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä. Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäisee ristiriitatilanteiden syntymistä (…) Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla. (Varhaiskasvatuksen perusteet 2018, s.39)

 

Paluu päiväkodille

Lasten tarpeet ja hyvinvointi huomioiden, retkiparini lähtee muutaman lapsen kanssa jo edeltä paluumatkalle. Päätän koittaa uutta tapaa palata päiväkodille. Toinen reitti retkipaikalle kulkee kapeampaa polkua pitkin, jota pyöräilijät eivät käytä. Lasten ei siis tarvitse kulkea perässäni.

Tarkoilla korvilla lapset kuuntelevat ohjeen: mene omassa tahdissa tien haaraan – toisella kerralla kivikon luokse – kolmannella kerralla tienristeykseen – viimeisellä kerralla portille. Jokaisella etapilla pysähdymme odottamaan, että kaikki ryhmäläiset ehtivät paikalle. Odotellessa lapset sanovat numeron ja keksin liikkeen, joka tehdään lukua vastaava määrä.

”Yksi”

Hyppikää yhden kerran

”Viisi”

Tehkää viisi haarahyppyä

”Sata”

”Tuhat”

Huh, no jos sitten silmänräpäytyksiä!

Uusi tapa liikkua retkipaikalta päiväkodille osoittautuu toimivaksi! Koitetaan ensi kerralla uudelleen koko porukalla. Portilla laulamme vielä loppulaulun pikavauhdilla ja menemme sisälle syömään. Lapset olivatkin saaneet suunnitella koko viikon ruokalistan. Näin ollen syömme lasten valitsemaa ruokaa: perunamuusia ja nakkeja.

 —————————————————————————————————————————————–

 

Mitä tänään opimme? No ainakin näitä:

  • Itsestä ja kaverista huolehtimista
  • Tasapainoilua ja muita motorisia taitoja
  • Mielikuvituksen käyttöä
  • Ryhmä- ja vuorovaikutustaitoja
  • Kielellisiä ja matemaattisia taitoja
  • Ympäristön arvostamista ja luonnosta huolehtimista
  • Uusia asioita opitaan leikkien, tutkien ja itse tehden

Sinfonioiden matkassa – blogisarjassa seurataan Sinfonioiden ryhmää Pilke musiikkipäiväkoti Nummenharjussa, Tuusulassa. Blogin kirjoittajana toimii Riina Fågel, joka on ryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan sijaisena kerran viikossa. Muina päivinä hän työskentelee projektiasiantuntijana Ilo kasvaa ulkona- hankkeessa. Sinfonioiden ryhmään kuuluu 2-5-vuotiaita lapsia, varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.

Sinfonioiden matkassa -sarjassa kuvataan päiväkotiryhmän pitkäkestoisen projektin etenemistä, pedagogista dokumentointia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkyväksi tekemistä. Sinfonioiden projektina kaudella 2020-2021 on ihmisen keho, aistit ja tunteet.