Siirry sisältöön

Neljäs retki – Eläinbongausta ja yhteistyötä

Sinfonioiden matkassa, osa 5/7

Saavun päiväkodille. Lapset hymyilevät iloisesti nähdessään minut ja minä tervehdin kaikkia halauksella tai ystävällisellä kosketuksella. Kaikki eivät pidä halailusta. Toisille pelkät sanat eivät riitä. Kaikki kohtaamistavat ovat yhtä tärkeitä ja yhtä hyviä. Mutta yhden lapsen ilme vakavoituu, kun hän näkee minut. Hän toteaa samantien:

”Minä en lähde tänään retkelle.”

Lapsi saa kaverinkin samalle kannalle.

”Mäkään en lähe.”

Jaaha. No mistäs se nyt sitten johtuu? Siellähän on ihana huurteinen aamu! Kaverukset toistavat päätöksensä. Muistan, että viime kerralla molemmat innostuivat luuppien – siis luupäiden, kuten he niitä kutsuivat – käytöstä niin paljon, että jatkoivat tutkimuksia päiväkodin sisällä.

  

 

Jospa kuura pysyisi lehtien pinnalla ja pääsisimme katsomaan, miltä se näyttää luupin läpi?!

Kahden sekunnin tauko..

”Joo!! Lähdetään retkelle!”

”Mä haluan nähdä!”

Ja niin me lähdemme pukemaan.

”Joo, laitetaan kurahousut… Kaikki laittavat kurahousut.

Jos on talvisaappaat, niin laitetaan ne. Jos ei ole, niin sitten talvikengät…

Ei tarvitse kurahanskoja, siellä on sen verran kylmä.

Aloitetaanko kuitenkin siitä ulkopuvusta? Se on hankala laittaa, jos on kengät jalassa.

Voi että! Sinä olet pukenut ihan kaiken ja olet valmis! Mahtavaa! Laitetaan vielä liivi, niin pääset ulos. Ettei tule kamalan kuuma.”

Portilla aloitamme tutuilla rutiineilla: Alkulaulu, syksyn osuus vuodenaikalaulusta ja kuinka monta tänään lähtee retkelle. Tänään retkelle lähtee 15 kasvoa!

 

Matkalla kohteeseen

Matka metsään taittuu joutuisasti, kun lapset kulkevat etappien välit omassa tahdissa. Pääasiassa juosten.

Jokaisella etapilla pysähdytään ja odotetaan, että koko ryhmä ehtii paikalle.

”Kummassako talossa asuu talonpoika?

Ylhäällä vai alhaalla,

vai onko se muuttanut kokonaan pois?”

Talonpojan virkaa ajaa tänään käpy. Arvuutusleikki on kummallisen kiehtova ja vangitseva. Onko talonpoika ylä- vai alapuolella olevassa nyrkissä? Vai olenko onnistunut tiputtamaan sen vaivihkaa maahan, eikä sitä löydy käsistä ollenkaan? Lapset ovat joka kerta varmoja omasta kannastaan.

 

Kohteessa

Perillä toinen aikuisista lukee kirjaa eteenpäin. Opimme tukiviittomista sanat ”punainen” ja ”keltainen”. (kuvat Papunet)

 

 

 

Samalla kun lapset keskittyvät kirjaan, käyn piilottamassa lajikortteja maastoon. Lapset ovat päiväkodissa tehneet huikean hienot kiikarit, joita pääsevät nyt testaamaan. Pienryhmät saavat bongausalustat. Mitä eläimiä niissä on? Ohjeet kuunneltuaan ryhmät lähtevät innokkaasti etsintähommiin. Ryhmästä yhdellä on eläinalusta ja toisen tehtävä on huolehtia kynästä. Muut saavat keskittyä bongailuun.

.

 

 

Neljä- ja viisi-vuotiaat kiertävät metsässä omatoimisesti ja pystyvät hienosti tekemään yhteistyötä oman ryhmänsä kanssa. Kolme-vuotiaat kaipaavat aikuisen tukea. Mitä eläimiä metsästä löytyy? Mistä ne löytyvät. Monipuolisen motoriikkaharjoittelun lisäksi opitaan laajasti nimeämistä ja kuvailua. Leikimme samaa bongausleikkiä seuraavallakin retkikerralla ja silloin maastosta löytyy lajikortteja ja hieman erilaisia karvakavereita.

Kun kaikki eläimet on löydetty, jokainen tuo yhden kuvan tai pehmolelun takaisin reppuun, ja saa valita vapaasti mitä seuraavaksi leikkii. Nuotioleikki on jatkunut koko syksyn. Nyt nuotiota rajataan isoilla kivillä.

Yksi lapsista kertoo muille, miten tärkeää rajaaminen on.

”Tuli ei pääsee leviämään, kun siinä on kivet ympärillä!”

Sä tiedätkin paljon tästä asiasta!

”Joo-o, mun äiti ja iskä on kertonu mulle.”

 

Toisaalla taas on löytynyt kuoppa. Mikä ihme se on? No Metsämörrin koti tietysti! Mutta kovin on tyhjä! Pitäisiköhän sitä jotenkin sisustaa?

”Tää on sohva… No niin, tehdään paljon viihtyisäksi”

”Niin, tosi paljon. Ei tämmöst lehtee… Mut tämmönen käy.”

”Tämmönenkin käy.”

”Tää voi olla vaikka sen liukuri.”

”Tää voi olla vaikka sen leikkisilmä.”

”Tai sitte tää voi olla vessanpönttö.”

”Ja käsipesu.”

”Toi on sen tyyny”

Paikalle saapuu muutama utelias katselemaan ja kysymään mitä me teemme.

”Just alettiin tekee. Ei saa tulla lähelle!”

Mutta saa tulla rakentamaan, eikö vaan?

”Joo”

”Haluun.”

”Se tarvii leluja.”

Lopulta koti tulee valmiiksi ja jätämme metsämörrin testaamaan uutta pesäkoloa ja lähdemme päiväkodille syömään.


Mitä tänään opimme? No ainakin näitä:

  • Yhteistyötaitoja
  • Keskittymistä ja etsintätaitoja
  • Eläinlajeja
  • Paikkakäsitteitä
  • Mielikuvituksen hyödyntämistä
  • Erätaitoja
  • Kehitimme motorisia taitoja

Sinfonioiden matkassa – blogisarjassa seurataan Sinfonioiden ryhmää Pilke musiikkipäiväkoti Nummenharjussa, Tuusulassa. Blogin kirjoittajana toimii Riina Fågel, joka on ryhmässä varhaiskasvatuksen opettajan sijaisena kerran viikossa. Muina päivinä hän työskentelee projektiasiantuntijana Ilo kasvaa ulkona- hankkeessa. Sinfonioiden ryhmään kuuluu 2-5-vuotiaita lapsia, varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja.

Sinfonioiden matkassa -sarjassa kuvataan päiväkotiryhmän pitkäkestoisen projektin etenemistä, pedagogista dokumentointia ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden näkyväksi tekemistä. Sinfonioiden projektina kaudella 2020-2021 on ihmisen keho, aistit ja tunteet.