Siirry sisältöön

Viides retki – Talvehtiminen

Sinfonioiden kehoprojekti on edennyt jo pitkälle. Niin päiväkodilla, kuin luonnossa olemme pohtineet kehonosien merkitystä ja nimenneet niitä ahkerasti. Laskemme portilla esimerkiksi kuinka monta silmää, korvaa, päätä tai nenää on lähdössä mukaan. Olemme etsineet ja tutkineet kiikareiden ja luppien avulla. Olemme kuunnelleet, miltä ympäristö kuulostaa. Olemme haistelleet sadetta ja tunnustelleet luonnonantimia. Pupuäiti leikissä olemme koukistaneet polvia ja tehneet odotushetkinä liikuntatehtäviä raajoja ja koko kehoa hyödyntäen. Nyt olemme päässeet pintaa syvemmälle ja puhumme aivoista. Luontotoiminnassa käsittelemme aihetta unen näkökulmasta, ja eläinten talviuni ja horros ne vasta mielenkiintoisia ovatkin! Tutkimme luonnon talvehtimista kahdella retkellä.

Ensimmäisellä kerralla menemme tutulle metsäpaikalle. Lapsien toiveesta otamme kiikarit mukaan. Juuri ennen lähtöä ylitsemme lentää joutsenia. Ikäänkuin ne olisivat tienneet päivän aiheen! Lapset tietävät varsin hyvin, että ne ovat lentämässä etelään.

Metsäpaikalla luemme Kettu ja värit- kirjasta seuraavan osion. Kettu kohtaa lumikuningattaren, ja opimme tukiviittomista sanan ”valkoinen”. (kuva Papunet)

 

Sitten onkin aika laittaa kiikarit kaulaan ja lähteä etsimään metsästä (pehmo)eläimiä. Kokoamme löydetyt eläimet alustalle ja pohdimme yhdessä, miten ne talvehtivat.

”Kaahu nukkuu”

”Pöllö lentää etelään”

”Siili ei mee nukkumaan”

”Meneepäs! Se menee omaan pesään nukkumaan”

”Poro! Poro menee nukkumaan… Se on joulupukin kaveri… ei se menekään nukkumaan.”

 

Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset, kieli ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lasten havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivat myös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. (…) Lasten tulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. (…) Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.22.)

 

Kerron lapsille horroksen ja talviunen erosta. Emme erottele tällä kertaa kylmän- ja talvihorrosta. Osa lapsista haluaa jäädä leikkimään eläimillä, kun muut lähtevät muihin leikkeihin ja tutkimispuuhiin.

  

   

Toisen retkipäivän aamuna maassa on hieman lunta. Suurin osa lapsista on jo ehtinyt päiväkodin pihalle ja leikit ovat jo täydessä vauhdissa. Yhtäkkiä kuulen huudon:

”Riina, tuu katsomaan!”

”Tuu äkkiä!”

No, mitä te ootte löytäneet?

Yksi lapsista hakkaa maata lapiolla. Lapion alta paljastuu pieni otus.

”Se on paarma!”

Edellisellä kerralla joutsenet ja nyt tämä! Ötökkä, jonka pitäisi olla näillä keleillä jo suojassaan horrostamassa. Ilmiöoppimmista parhaimmillaan! lapset ehdottavat ensin, että sen voisi laittaa lätäkköön, mutta lopulta päädymme laittamaan sen varastorakennuksen alle suojaan. Laulamme Kielinupun Kuukausilaulusta ensimmäisen kerran talvikuukaudet ja lähdemme lasten toiveesta lähipuistoon.

Mutta puistossa oleva kiipeilylinna on monelle lapselle liian haastava! Ylös pääsee vain köyden avulla kiiveten. Ja kun kiivetä saa vain omin voimin, niin useampaakin lasta alkaa harmittaa.

”Mä en pääse. Voitko sä Riina auttaa?”

”Jos sä vaan vähän nostat!”

Mä en osaa kiivetä tonne ylös. Iskä on mua kyllä auttanut!”

Keskustelemme asiasta ja sanoitan lasten pettymystä. Osa lapsista lähtee puiston muihin välineisiin leikkimään. Muutama hoksaa, että kaveri voi auttaa. Mutta mitäs puun juurelta löytyy? Olemme saaneet kirjeen!

Eläinten höpsöt aikeet naurattavat lapsia (ks. myös Syksywebinaari ). Ja tottakai me voimme auttaa eläimiä! Metsästä löytyy taas kasapäin eläimiä ja jokainen saa vuorollaan lajitella eläimiä oikeiden talvehtimistapojen mukaan. Löytyypä sieltä koivun ja kuusenkin kuvat! Puutkin talvehtivat eri tavoilla. Ja koska olimme yhdessä harjoitelleet asiaa viime kerralla, lapset muistavat jo hienosti lajien talvehtimistapoja! Sana ”horros” on myös jäänyt monelle mieleen. (ks. Lajikortit)

Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidän mielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteys lasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuriseen taustaan. Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutus-suhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. (…) Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivasti haastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.22.)

No mitäs mieltä olette? Saimmeko autettua Metsämörriä ja metsän eläimiä?

”JOOOOOOOO!!!”

Harvoin luonnossa opitut asiat jäävät ulos. Tälläkin kertaa puhe unesta ja aivojen tärkeistä tehtävistä jäävät puheisiin. Ja pelatessani Aliasta muutaman lapsen kanssa, vinkkini on melkein liian helppo: ”Tämä vihreä otus aikoi ostaa valkoisen talviturkin”


Mitä tänään opimme? No ainakin näitä:

  • Mielikuvituksen käyttöä
  • Etsimistaitoja
  • Motoriikkaa
  • Tukiviittomia
  • Talvehtimismuotoja
  • Unen merkitystä
  • Ajattelun ja muistin kehittämistä
  • Pettymyksen käsittelyä